Tutkimus pelastaa maailman. Voiko tutkimus pelastaa myös yrityksen?

Uuden luominen on teknologiayrityksen elinehto. Ilman innovaatioita ei synny uutta liiketoimintaa. Suuremman läpimurron taustalla on usein perustutkimus.

Osallistuin vastikään Helsingin Yliopiston järjestämään Maailmanpelastuseminaariin. Siellä valtakunnan parhaat tiedemiehet ja -naiset kertoivat tieteen mahdollisuuksista maailman ja Suomen pelastamiseksi.

Yksi puhujista, teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist pohti vuotta 1831, jolloin Michael Faraday keksi, miten tehdä sähköä. Enqvistin sanoin: ”Ilman Faradayn keksintöä ei olisi tietokoneita, kodinkoneita, lentokoneita eikä kännyköitä.” Kärjistäen, suurin osa nykyisestä teollisuudestamme olisi jäänyt syntymättä. Ainakin on varmaa, ettei ABB:tä olisi olemassa.

Tämän jälkeen, Enqvist pohti sitä, miten sähkön keksiminen ei tapahtunut. Se ei saanut alkuaan ”Britannian kuninkaan asettamassa komiteassa”, eikä edes siksi, että Faraday olisi halunnut ”parantaa maailmaa ja täyttää sen kaikenlaisella rojulla”. Enqvistin mukaan Faradaytä ajoi hänen sisäinen palonsa. Fundamentalistilahkolaisena hän uskoi, että Jumalan käden jälki näkyisi selkeimmin luonnossa, ja siksi sitä piti tutkia mahdollisimman tarkasti.

Miten tämä vapaan perustutkimuksen ylistys liittyy kvartaalitalouteen, T&K-budjetointiin ja prosesseihin?

Aiemmassa blogissani kirjoitin, että teknologiajohtajan on luotava uutta jo etukäteen. Jos osaaminen ja teknologiat ovat valmiina, uusien megatrendien tuomaan kasvuun voidaan hypätä vauhdista.

Antaako tämä ”valmiina olo” oikeutuksen epävarmoille kokeiluille tai peräti perustutkimukselle? Ainakin ABB:n strategia linjaa varsin selkeästi, että T&K-panostukset kohdistetaan hankkeisiin, joista asiakkaat ja ABB hyötyvät suoraan joko lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä.

Ehkä totuus on jostain sieltä välistä. Suurin osa T&K-panostuksista suunnataan nykyisten tuotteiden edelleen kehittämiseen. Näistäkin voi syntyä uusia spin-offeja, mutta myös aktiivinen uuden hakeminen oman mukavuusalueen ympäriltä voi olla antoisaa. Uudet ideat syntyvät rajapinnoilla, missä erilaiset ajatukset ja taustat kohtaavat. Yhteistyö asiakkaiden ja teknillisten korkeakoulujen kanssa on jo itsestäänselvyys. Kokonaan uudet rajapinnat ja ajatukset voivat luoda ratkaisevan läpimurron. Perustutkimukselle monimutkaisen teknisen ongelman ratkaisu voi olla triviaali. Tuotekehitysprojektin tärkein henkilö voi olla taiteen maisteri, joka ymmärtää, miten konetta käyttävä ihminen ajattelee (insinööri ei tätä aina ymmärrä).

Maailmanpelastusseminaarin lopuksi Enqvist kertoi vielä anekdootin, jonka kerron tässä sellaisenaan:

1960-luvun lopulla suuren amerikkalaisen hiukkasfysiikan tutkimuslaitoksen johtaja oli kongressin kuultavana. Siellä eräs senaattori tivasi: “Miten suunnattoman kallis hiukkasfysiikka hyödyttää Yhdysvaltain sotilaallista puolustusta?” Johtaja vastasi: ”Ei millään tavoin. Siitä ei ole kerrassaan mitään hyötyä Yhdysvaltojen puolustukselle. Mutta se tekee Yhdysvallat puolustamisen arvoiseksi.”

Hyötyä tai ei, Suomen ABB investoi vuosittain tutkimukseen ja kehitykseen noin 200 miljoonaa euroa, pelastaakseen maailmaa ja siinä sivussa itsensä.

Kategoriat and Avainsanat
Tietoja kirjoittajasta

Matti Vaattovaara

Toimin ABB.llä myyntijohtajana vastuualueenani Power Grids -divisioona ja keskijännitetuotteet sekä energisektori. Olen ollut ABB:llä vuodesta 2005 lähtien myynnin ja Servicen johtotehtävissä. Aiemmin olen työskennellyt muun muassa liikkeenjohdon konsultoinnissa, sekä kansainvälisissä projektitehtävissä. Koko urani olen päässyt työskentelemään vaativien ja osaavien asiakkaiden kanssa. Koulutukseltani olen tuotantotalouden tohtori Otaniemestä.
Kommentoi